Kaaos ei karkaa

Tää on mun neljäs päivä täällä ja kolmas työpäivä. Kiirettä, hulinaa ja vilinää on riittänyt ja saatiin nettikin tänne vasta eilen, joten päivittäminen on jäänyt. 

SUNNUNTAI 9.8.

Matkustuspäivä. Lähdin matkaan kotoa kasin aikaan aamulla, bussi lähti Kuopiosta Helsinkiin 9:00. Stressiä pukkasi, ahdisti ja itketti. Olin varma, etten ehdi bussiin, jotakin tärkeää on jäänyt tai jotakin vastaavaa. Bussiasemalla hanat aukesi ja pillitin kuin hullu, bussikuskikin katsoi pitkään. Itkin edelleen, kun bussikuski tarkasti liput ja taisi se kysyäkin, onko kaikki ookoo. Itku loppui vasta parin tunnin päästä bussin lähdöstä! 

Matkustustapaa valitessani, en ollut ottanut huomioon Mikkelissä järjestettyä Jurassic Rockia ja siellä bussi ahdattiinkin tupaten täyteen. Lopulta saavuimme Kamppiin noin tunnin myöhässä ja aloitin itkemisen uudelleen - olin varma, etten ehdi lennolle. Lentokentällä huomattiin, että laukkuni on kaksi kiloa liian painava ja jälleen meitsi itkeä vollotti. Kun pääsin omaan lähtöaulaani oli jo final call menossa. Lakkasin tärisemästä vasta siinä vaiheessa, kun istahdin lentokoneen penkkiin ja se nousi ilmaan. 

En ollut koko päivänä syönyt muuta kuin aamupalan ja olo oli kieltämättä todella heikko.  Vieressäni istui ihana brittimies, joka huolehti voinnistani koko matkan ajan ja jutteli mukavia. Eikä huono tuurini melkein lennolta myöhästymiseen jäänyt, vaan jouduimme tekemään välilaskun Köpikseen, koska eräs matkustaja sai sairaskohtauksen lennolla. Lento oli lopulta melkein kaksi tuntia myöhässä.

Keskimmäinen lapsi, V, oli ollut niin innoissaan tulostani, ettei ollut malttanut mennä nukkumaan ennen kuin minä saavun. Lopulta pääsin "töihin" jo ensimmäisenä iltana, koska V vaati, että minä nukutan hänet. Olin ihan rättipoikki ja meinasin nukahtaa V:n viereen.

MAANANTAI 10.8.

Heräsin 8:00, söin aamupalan ja lähdin saattaamaan poikia leirille läheiselle koululle. Vanhin poika, O, oli kipeänä, joten hän jäi kotiin ja luonnollisesti olin hänelle seurana.Siivoilin myös jonkun verran ja yritin oppia, missä kaikkien tavaroiden paikat onkaan. Kun nuorimmat pojat tulivat leiriltä, leikin heidän kanssaan, kävimme läheisessä puistossa ja pelasimme lisää pelejä. Loppuilta menikin niissä merkeissä ja lopulta olinkin poikien kanssa hoitamassa iltatoimia, lukemassa satuja ja nukuttamassa. 

Kun viimein pääsin omaan huoneeseen, teki mieli itkeä. Olin ihan naatti ja väsynyt edellispäivän matkustamisesta ja yli 12tunnin työpäivä tuntui hirveän raskaalta. En tiennyt tarkkaan, mitkä tehtävät minulle kuuluvat tai millainen "oikea" työaikani on. Mietin jo olevani täysi idiootti, kun olen tämmöiseen rumbaan lähtenyt mukaan.

TIISTAI 11.8.

Aamu sujui niinkuin edellisen päivänkin ja O jäi jälleen minun kanssani kotiin. Kun tulimme viemästä nuorempia poikia, host mama ilmoittikin, että hän tarvitsee apuani työpalaverin hoitamisesta. Host vanhempien työporukka oli tulossa 10minuutin päästä meille kotiin hoitamaan palaveria ja tarjoilujen hoitaminen oli minun vastuullani. Olin ihan paniikissa, koska en saanut kovin kunnollisia tai tarkkoja ohjeita ja vieraat alkoivat melkein heti valumaan ovesta sisään. Sain kuin sainkin tarjoilut hoidettua ja siinä vaiheessa minun pitikin jo lähteä hakemaan nuorempia poikia kotiin leiriltä. Täällä on todella tarkat turvatoimet kouluissa, ettei vaan kaappauksia tms. pääsisi tapahtumaan. Vanhemmille, hoitajille tai kuka ikinä lapsia tuleekaan hakemaan, annetaan sellainen kulkukortin tapainen lappunen ja lisäksi kerrotaan päivittäin vaihtuva turvasana, joka saatetaan lapsia hakiessa kysyä. 

Kiersimme poikien kanssa ankkalammen kautta kotiin, jotta lapset eivät olisi kotona häiritsemässä vanhempien palaveria. Sovimme poikien kanssa, että joku päivä voisimme mennä lammelle retkelle ja heittää linnuille siemeniä.

Illalla lähdin vielä poikien kanssa puistoon pelaamaan jalkapalloa ja leikkimään kiipeilytelineisiin. 

Livahdin omaan huoneeseeni melkein heti, kun tulimme kotiin, ettei minun tarvitsisi enää tehdä mitään ja suunnitelma onneksi onnistui!

KESKIVIIKKO 12.8.

Tänään heräsin siinä ajatuksessa, että saan viettää mukavamman ja rauhallisemman päivän, koska kaikki pojat ovat leirillä. Mutta eihän se tietenkään niin mennyt! Nuorimmainen, E, valitti huonoa oloa, joten hän ja V jäivät molemmat kotiin ja vain O lähti leirille. Siivoilin aamupala jälkiä pois, kun E tuli sanomaan, että nyt tuli paukkukakka housuun. Mentiin kylppäriin ja onneksi, onneksi, E:llä oli edelleen vaippa housuissa, koska ihan vetistä ripulia tuli vaipan laitojen yli. Voi, mikä sotku olisikaan ollut ilman vaippaa. Tää talo on siitä vähän paska, ettei täällä oo käsisuihkua missään muualla kuin porealtassa! En mä kakkaista lasta sinne voinut laittaa, joten piti koko poika pistää suihkuun. Tämä sama rumba kävi kolmesti päivän aikana ja pyykinpesukone lauloi. Kaiken tämän lisäksi V ja E tappelivat koko ajan. Meinasin tulla hulluksi ja jossain vaiheessa taisi minulta lipsahtaa huudon puolelle...... Hupsis. V ei myöskään totellut oikein mitään ja vinkui ja marisi. Laskin minuutteja siihen, kun host dad tulisi kotiin... 

Kun vihdoin ja viimein olin vapaa, lähdin tutkimaan Chislehurstin keskustaa, kävin kaupassa ostamassa Suomeen jääneitä tavaroita ja pubissa bissellä!! Päiväni pelastus. Nyt istun luurit korvissa kirjoittamassa tätä ja nautin täysin rinnoin lapsivapaasta! Tälläistäkö on olla äiti?!

Käyn joku päivä kuvailemassa lähimaastoa, niin saatte nähdä, kuinka kaunista voikaan olla! :) 

Thinking out loud

Joooh, enpä oikein tiedä mistä aloittaisin tämän paasaustekstin. Sanon heti alkuun, että tuntuu tyhmälle valittaa tämmöisistä asioista, koska perhe on ihana, lapset ovat ihania, vanhemmat ovat ihania. Ihmisten kanssa sujuu jätte bra, kemiat kohtaa, ja kaikki on tosi jees! Mutta. Mutta on muutama asia, jotka hämmästyttävät ja ihmetyttävät, mutten tiedä, pitäisikö näistä jo puhua perheen kanssa vai odottaa, tapahtuuko muutosta itsestään. Olen kuitenkin ollut täällä vasta 3 päivää ja kaikki vielä opettelemme tähän uuteen, yhteiseen elämään. Ja pitää myös muistaa, että nämä voivat johtua ihan vain erilaisista tavoista tehdä asioita tai mistä vain väärinymmäryksestä tms. Mutta paasaus alkakoon!

• Eilen host daddyn tullessa kotiin töistä, hän kysyi jaksanko vielä vahtia poikia hetken, kun hän kaupassa. Sen jälkeen olisin vapaa. Sanoin totta kai vahtivani ja kun HD tuli takaisin ajattelin tietenkin, että jee vapaus koitti. Istuin terassilla nauttimassa auringosta ja HD hääräsi ruuan parissa. Tuntui aika hassulle vain istua siinä, tuntemattomien kotona tekemättä mitään, joten kysyin tarvitseeko hän apua. "Ei, ei, tää on sun omaa aikaa, kaikki ok" kuului vastaus. Meni hetki ja HD pyysi apua pöydän kattamisessa ja salaatin teossa. Autoin tietenkin. Syötiin kaikki yhdessä ihanaa grilliruokaa ja kun lapset lähtivät pöydästä, jäin vanhempien kanssa vielä juttelemaan asioista. Hetken päästä vanhemmat vain hyppäsivät pois pöydästä, sanomatta mitään. En kai minä ruokia voinut jättää pöytään, kaiken lisäksi vielä ulos. Joten siivosin pöydän, korjasin ruuat kappiin ja laitoin tiskikoneen pyörimään. 
• Tänään host mama tuli töistä kotiin, juttelimme päivän tapahtumat ja ajattelin, että nyt kai mä oon taas vapaa. HM antoi keskimmäiselle pojalle ruokaa ja söi siinä samalla myös itse. Minä istuin olohuoneen sohvalla. HM sai puhelun ja kävi ilmi, että hän ja nuorin poika lähtevät naapuriin kylään. Tässä vaiheessa keskimmäinen on saanut syötyä ja singonut kaverin luokse. HM otti nuorimman ja lähti. Eikä sanonut oikeastaan mitään. Ja jätti ruuat ja astiat lojumaan pöytään. Ja minä siivosin.
• HM pyysi, että pyykkään poikien kanssa. Poikien piti lajitella pyykit värien mukaan ja minun tehtävänä oli pestä tummat pyykit pois kuljeksimasta. Tietenkin oletin, että pesen vain poikien vaatteet, mutta HM raahasi pyykkitupaan myös vanhempien pyykkikorin. Kuinka kummalliselle tuntuu pestä jonkun vieraan ihmisen bokserit ja pitsiset alusvaatteet. En tiedä, en mielestäni ole lupautunut sellaiseen.
• Eilen illalla kaiken lisäksi luin iltasadut ja laitoin pojat nukkumaan. Vaikka minun piti olla vapaalla. Nyt aion olla lukkiutuneena alakertaan niin kauan, että pojat ovat tehneet iltapuuhat.........

Olen jo itse järkeillyt päässäni esimerkiski nuo ruoka-asiat. Eilen itse kysyin, tarvitaanko apua. Sillä hetkellä ei tarvittu, mutta jos HD ajatteli hetken kuluttua, että olisi se apu sittenkin kiva. Tuo kaikkoaminen ruokapöydästä sanomatta sanaakaan on minusta outoa, koska olen tottunut kotonani siihen, että pöytä on pakko siivota heti. Meillä on kissoja ja koira ja ruuat menee parempiin suihin, ellei niitä siivota heti. Joten voiko olla, että tässä perheessä ollaan totuttu jättämään ruuat hetkeksi pöytään, ennen kuin ne korjataan pois? Jos he eivät ajatelleetkaan, että siivoan ne, jos he hetkeksi poistuvat? Muita kohtia en osaa selittää muulla kuin kiireellä. Vanhemmat tekevät töitä kellon ympäri, joten kai ne lisäkädet ilta-aikaankin on jees. 

Mitä mieltä te olette? Puhunko nyt heti suuni puhtaaksi vai odotanko? Onko kaikki epäkohdat selitettävissä väärinymmärryksillä ja erillaisilla tavoilla tehdä asiat?