Thinking out loud

Joooh, enpä oikein tiedä mistä aloittaisin tämän paasaustekstin. Sanon heti alkuun, että tuntuu tyhmälle valittaa tämmöisistä asioista, koska perhe on ihana, lapset ovat ihania, vanhemmat ovat ihania. Ihmisten kanssa sujuu jätte bra, kemiat kohtaa, ja kaikki on tosi jees! Mutta. Mutta on muutama asia, jotka hämmästyttävät ja ihmetyttävät, mutten tiedä, pitäisikö näistä jo puhua perheen kanssa vai odottaa, tapahtuuko muutosta itsestään. Olen kuitenkin ollut täällä vasta 3 päivää ja kaikki vielä opettelemme tähän uuteen, yhteiseen elämään. Ja pitää myös muistaa, että nämä voivat johtua ihan vain erilaisista tavoista tehdä asioita tai mistä vain väärinymmäryksestä tms. Mutta paasaus alkakoon!

• Eilen host daddyn tullessa kotiin töistä, hän kysyi jaksanko vielä vahtia poikia hetken, kun hän kaupassa. Sen jälkeen olisin vapaa. Sanoin totta kai vahtivani ja kun HD tuli takaisin ajattelin tietenkin, että jee vapaus koitti. Istuin terassilla nauttimassa auringosta ja HD hääräsi ruuan parissa. Tuntui aika hassulle vain istua siinä, tuntemattomien kotona tekemättä mitään, joten kysyin tarvitseeko hän apua. "Ei, ei, tää on sun omaa aikaa, kaikki ok" kuului vastaus. Meni hetki ja HD pyysi apua pöydän kattamisessa ja salaatin teossa. Autoin tietenkin. Syötiin kaikki yhdessä ihanaa grilliruokaa ja kun lapset lähtivät pöydästä, jäin vanhempien kanssa vielä juttelemaan asioista. Hetken päästä vanhemmat vain hyppäsivät pois pöydästä, sanomatta mitään. En kai minä ruokia voinut jättää pöytään, kaiken lisäksi vielä ulos. Joten siivosin pöydän, korjasin ruuat kappiin ja laitoin tiskikoneen pyörimään. 
• Tänään host mama tuli töistä kotiin, juttelimme päivän tapahtumat ja ajattelin, että nyt kai mä oon taas vapaa. HM antoi keskimmäiselle pojalle ruokaa ja söi siinä samalla myös itse. Minä istuin olohuoneen sohvalla. HM sai puhelun ja kävi ilmi, että hän ja nuorin poika lähtevät naapuriin kylään. Tässä vaiheessa keskimmäinen on saanut syötyä ja singonut kaverin luokse. HM otti nuorimman ja lähti. Eikä sanonut oikeastaan mitään. Ja jätti ruuat ja astiat lojumaan pöytään. Ja minä siivosin.
• HM pyysi, että pyykkään poikien kanssa. Poikien piti lajitella pyykit värien mukaan ja minun tehtävänä oli pestä tummat pyykit pois kuljeksimasta. Tietenkin oletin, että pesen vain poikien vaatteet, mutta HM raahasi pyykkitupaan myös vanhempien pyykkikorin. Kuinka kummalliselle tuntuu pestä jonkun vieraan ihmisen bokserit ja pitsiset alusvaatteet. En tiedä, en mielestäni ole lupautunut sellaiseen.
• Eilen illalla kaiken lisäksi luin iltasadut ja laitoin pojat nukkumaan. Vaikka minun piti olla vapaalla. Nyt aion olla lukkiutuneena alakertaan niin kauan, että pojat ovat tehneet iltapuuhat.........

Olen jo itse järkeillyt päässäni esimerkiski nuo ruoka-asiat. Eilen itse kysyin, tarvitaanko apua. Sillä hetkellä ei tarvittu, mutta jos HD ajatteli hetken kuluttua, että olisi se apu sittenkin kiva. Tuo kaikkoaminen ruokapöydästä sanomatta sanaakaan on minusta outoa, koska olen tottunut kotonani siihen, että pöytä on pakko siivota heti. Meillä on kissoja ja koira ja ruuat menee parempiin suihin, ellei niitä siivota heti. Joten voiko olla, että tässä perheessä ollaan totuttu jättämään ruuat hetkeksi pöytään, ennen kuin ne korjataan pois? Jos he eivät ajatelleetkaan, että siivoan ne, jos he hetkeksi poistuvat? Muita kohtia en osaa selittää muulla kuin kiireellä. Vanhemmat tekevät töitä kellon ympäri, joten kai ne lisäkädet ilta-aikaankin on jees. 

Mitä mieltä te olette? Puhunko nyt heti suuni puhtaaksi vai odotanko? Onko kaikki epäkohdat selitettävissä väärinymmärryksillä ja erillaisilla tavoilla tehdä asiat?