Kaaos ei karkaa

Tää on mun neljäs päivä täällä ja kolmas työpäivä. Kiirettä, hulinaa ja vilinää on riittänyt ja saatiin nettikin tänne vasta eilen, joten päivittäminen on jäänyt. 

SUNNUNTAI 9.8.

Matkustuspäivä. Lähdin matkaan kotoa kasin aikaan aamulla, bussi lähti Kuopiosta Helsinkiin 9:00. Stressiä pukkasi, ahdisti ja itketti. Olin varma, etten ehdi bussiin, jotakin tärkeää on jäänyt tai jotakin vastaavaa. Bussiasemalla hanat aukesi ja pillitin kuin hullu, bussikuskikin katsoi pitkään. Itkin edelleen, kun bussikuski tarkasti liput ja taisi se kysyäkin, onko kaikki ookoo. Itku loppui vasta parin tunnin päästä bussin lähdöstä! 

Matkustustapaa valitessani, en ollut ottanut huomioon Mikkelissä järjestettyä Jurassic Rockia ja siellä bussi ahdattiinkin tupaten täyteen. Lopulta saavuimme Kamppiin noin tunnin myöhässä ja aloitin itkemisen uudelleen - olin varma, etten ehdi lennolle. Lentokentällä huomattiin, että laukkuni on kaksi kiloa liian painava ja jälleen meitsi itkeä vollotti. Kun pääsin omaan lähtöaulaani oli jo final call menossa. Lakkasin tärisemästä vasta siinä vaiheessa, kun istahdin lentokoneen penkkiin ja se nousi ilmaan. 

En ollut koko päivänä syönyt muuta kuin aamupalan ja olo oli kieltämättä todella heikko.  Vieressäni istui ihana brittimies, joka huolehti voinnistani koko matkan ajan ja jutteli mukavia. Eikä huono tuurini melkein lennolta myöhästymiseen jäänyt, vaan jouduimme tekemään välilaskun Köpikseen, koska eräs matkustaja sai sairaskohtauksen lennolla. Lento oli lopulta melkein kaksi tuntia myöhässä.

Keskimmäinen lapsi, V, oli ollut niin innoissaan tulostani, ettei ollut malttanut mennä nukkumaan ennen kuin minä saavun. Lopulta pääsin "töihin" jo ensimmäisenä iltana, koska V vaati, että minä nukutan hänet. Olin ihan rättipoikki ja meinasin nukahtaa V:n viereen.

MAANANTAI 10.8.

Heräsin 8:00, söin aamupalan ja lähdin saattaamaan poikia leirille läheiselle koululle. Vanhin poika, O, oli kipeänä, joten hän jäi kotiin ja luonnollisesti olin hänelle seurana.Siivoilin myös jonkun verran ja yritin oppia, missä kaikkien tavaroiden paikat onkaan. Kun nuorimmat pojat tulivat leiriltä, leikin heidän kanssaan, kävimme läheisessä puistossa ja pelasimme lisää pelejä. Loppuilta menikin niissä merkeissä ja lopulta olinkin poikien kanssa hoitamassa iltatoimia, lukemassa satuja ja nukuttamassa. 

Kun viimein pääsin omaan huoneeseen, teki mieli itkeä. Olin ihan naatti ja väsynyt edellispäivän matkustamisesta ja yli 12tunnin työpäivä tuntui hirveän raskaalta. En tiennyt tarkkaan, mitkä tehtävät minulle kuuluvat tai millainen "oikea" työaikani on. Mietin jo olevani täysi idiootti, kun olen tämmöiseen rumbaan lähtenyt mukaan.

TIISTAI 11.8.

Aamu sujui niinkuin edellisen päivänkin ja O jäi jälleen minun kanssani kotiin. Kun tulimme viemästä nuorempia poikia, host mama ilmoittikin, että hän tarvitsee apuani työpalaverin hoitamisesta. Host vanhempien työporukka oli tulossa 10minuutin päästä meille kotiin hoitamaan palaveria ja tarjoilujen hoitaminen oli minun vastuullani. Olin ihan paniikissa, koska en saanut kovin kunnollisia tai tarkkoja ohjeita ja vieraat alkoivat melkein heti valumaan ovesta sisään. Sain kuin sainkin tarjoilut hoidettua ja siinä vaiheessa minun pitikin jo lähteä hakemaan nuorempia poikia kotiin leiriltä. Täällä on todella tarkat turvatoimet kouluissa, ettei vaan kaappauksia tms. pääsisi tapahtumaan. Vanhemmille, hoitajille tai kuka ikinä lapsia tuleekaan hakemaan, annetaan sellainen kulkukortin tapainen lappunen ja lisäksi kerrotaan päivittäin vaihtuva turvasana, joka saatetaan lapsia hakiessa kysyä. 

Kiersimme poikien kanssa ankkalammen kautta kotiin, jotta lapset eivät olisi kotona häiritsemässä vanhempien palaveria. Sovimme poikien kanssa, että joku päivä voisimme mennä lammelle retkelle ja heittää linnuille siemeniä.

Illalla lähdin vielä poikien kanssa puistoon pelaamaan jalkapalloa ja leikkimään kiipeilytelineisiin. 

Livahdin omaan huoneeseeni melkein heti, kun tulimme kotiin, ettei minun tarvitsisi enää tehdä mitään ja suunnitelma onneksi onnistui!

KESKIVIIKKO 12.8.

Tänään heräsin siinä ajatuksessa, että saan viettää mukavamman ja rauhallisemman päivän, koska kaikki pojat ovat leirillä. Mutta eihän se tietenkään niin mennyt! Nuorimmainen, E, valitti huonoa oloa, joten hän ja V jäivät molemmat kotiin ja vain O lähti leirille. Siivoilin aamupala jälkiä pois, kun E tuli sanomaan, että nyt tuli paukkukakka housuun. Mentiin kylppäriin ja onneksi, onneksi, E:llä oli edelleen vaippa housuissa, koska ihan vetistä ripulia tuli vaipan laitojen yli. Voi, mikä sotku olisikaan ollut ilman vaippaa. Tää talo on siitä vähän paska, ettei täällä oo käsisuihkua missään muualla kuin porealtassa! En mä kakkaista lasta sinne voinut laittaa, joten piti koko poika pistää suihkuun. Tämä sama rumba kävi kolmesti päivän aikana ja pyykinpesukone lauloi. Kaiken tämän lisäksi V ja E tappelivat koko ajan. Meinasin tulla hulluksi ja jossain vaiheessa taisi minulta lipsahtaa huudon puolelle...... Hupsis. V ei myöskään totellut oikein mitään ja vinkui ja marisi. Laskin minuutteja siihen, kun host dad tulisi kotiin... 

Kun vihdoin ja viimein olin vapaa, lähdin tutkimaan Chislehurstin keskustaa, kävin kaupassa ostamassa Suomeen jääneitä tavaroita ja pubissa bissellä!! Päiväni pelastus. Nyt istun luurit korvissa kirjoittamassa tätä ja nautin täysin rinnoin lapsivapaasta! Tälläistäkö on olla äiti?!

Käyn joku päivä kuvailemassa lähimaastoa, niin saatte nähdä, kuinka kaunista voikaan olla! :)