Jos mun ensimmäinen viikonloppu Lontoossa oli jotain upeaa ja hienoa, ei toinen ollut yhtään sen huonompi!
Mun host dad lähti V:n ja E:n kanssa Suomeen ja meitä jäi tänne vain O ja host mama. Mulla oli lyhyt työpäivä ja halusin jo todella kovasti ulos talosta, oman ikäiseen seuraan. Sain houkuteltua Miran mun kanssa syömään ja bisselle! Molemmat ajateltiin, että ollaan vain hetki ja lähdetään ennen puolta yötä kotiin. No, ei se yllättäen ihan niin mennytkään.
Kun lähdettiin ravintolasta haettiin kaupasta juomat ja mentiin istumaan National Galleryn portaille. Portailta näki suoraan Big Benin, ilta oli lämmin ja oli niin kaunista. Siinä istuessa se alkoi pikkuhiljaa iskeä tajuntaan: Olen oikeasti Lontoossa. Asun täällä. Oikeasti. Istun oikeasti perjantai-iltana bissellä central Lontoossa. Hullua.
Seuraamme lyöttäytyi mies nimeltä Deep. Hän oli kuunnellut meitä hetken sivussa ja kysyi lopulta, olemmeko suomalaisia. Ja siitä se juttu jatkui ja hän istui kanssamme siihen asti, kunnes juomat oli juotu ja oli pakko päästä vessaan. Kello taisi lähennellä puolta yötä ja päätimme vielä jatkaa iltaa! Lähdimme bussilla Camdeniin ja suuntasimme aivan mahtavaan baariin, Under Worldiin! Aivan täydellinen paikka! Tanssimme, joimme ja tanssimme vähän lisää.
Baarin mentyä kiinni, mietimme hetken "mitäs nyt?" koska Chislehurstiin ei todellakaan mennyt junia siihen aikaan. Lopulta päädyimme jatkoille miehen luokse, jonka nimen unohdin varmaan saman tien sen kuultuani. "Jatkot" on ehkä vähän väärä nimitys, koska mentiin melkein heti nukkumaan.
Heräsimme seuraavana aamuna 10 aikaan ja minun olisi pitänyt 11 olla tapaamassa muita auppareita. Laitoin heille pahoitteluviestit ja että tulen niin pian kuin pääsen. Myöhäiseksi se menikin, koska minun oli pakko käydä kotona suihkussa ja siistiytymässä. Kun vihdoin pääsin takaisin Lontooseen, menimme syömään suloiseen italiaiseen ravintolaan. Se sijaitsi pienellä, syrjäisellä kadulla. Jäimme ulos syömään, lämpömittari näytti varmaan yli 30 astetta ja katu näytti sille kuin olisimme oikeasti Italiassa. Päädyimme juomaan jälkkäriksi Sangria kannunkin!
Lauantai-iltana seikkailin vielä erään uuden tuttavuuden kanssa ympäri Lontoota ja mulla oli niin hauskaa! Lopulta aika meni kuin siivillä ja melkein myöhästyttiin viimeisestä junastakin.
Sunnuntai aamuna olin niin väsynyt, enkä olisi millään jaksanut nousta sängystä. Sain kuitenkin itseni kiskottua ylös. Menimme suomityttöjen kanssa Stratfordiin Westfieldin jättimäiseen kauppakeskuskeen. Koko aika meni lähinnä kahvilla istuessa ja höpötellessä. Kun Westfield meni kiinni, otimme junan Shoreditchiin ja kävimme siellä syömässä ja juoruamassa vähän lisää. Lopulta kello alkoi olla jo niin paljon, että oli pakko lähteä kotia kohti!
Samalta reissulta sain tämän kamalan flunssan ja kuumeen, mutta nyt alan olla taas kunnossa! Huomenna se taas alkaa, viikonloppu! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti olisi kiva <3